Hankkeen suurin kosteikko on valmistunut Mustienpohjanjoen yläosaan Lakiasuolle

Kuva 1. Lakkiisuon kosteikko, panoraamakuva osasta kosteikkoallasta. Kuva Pentti Joronen.

Mustienpohjanjoki on yksi suurista joista, jotka laskevat Simpelejärveen. Mustienpohjanjoen vettä leimaa suuri kiintoaine- ja ravinnepitoisuus ja se laskee vetensä Mustienpohjanlahden kautta Haljakanselälle Simpelejärven keskiosaan. Mustienpohjanlahtea ja Haljakanselkää vaivaavat vedenlaatuongelmat ja eritoten Mustienpohjanlahdessa on joka kesäisenä riesana erittäin voimakkaat sinileväkukinnot, silloinkin kun muualla järvessä ei sinilevää ole havaittavissa. 1950-luvulla alkaneet suuret soitten ojitukset liittivät silloisen Lakiasuon avosuon valuma-alueen vedet Mustienpohjanjokeen. Sittemmin ojitusta on edelleen tehostettu, mikä tuo aineskuormaa jatkuvasti turvealueelta ja suurempia tulva-aikaisia vesimääriä Mustienpohjanjoen pääuomaan.

Syyskuun alussa valmistui hankkeen suurin kosteikko, nimeltään Lakkiisuon kosteikko, jonka toimenpidealue oli noin 2 ha ja allasalue vajaa hehtaari. Allas rakennettiin kitukasvuiseksi jääneelle ojitusalueelle alueen suuren kokoomaojan varrelle. Altaaseen johdettaan kokoomaojan lisäksi useampien sarkaojien vedet. Kosteikkoalue tulee toimimaan myös alueen monimuotoisuuden lisääjänä ja poiketen valtaosasta aiemmin peltoalueille ja lähelle järvenrantoja rakennetuista kosteikoista, tämän sijaitessa hyvin erilaisessa ympäristössä erämaisessa luonnonrauhassa, tämän kosteikon eliölajisto tulee olemaan aiemmista poikkeava. Ympärille jätetty avoin alue, jolta puusto on poistettu, lisää alueen houkuttavuutta vesilinnuille. Altaan läjitysmaaharjanteet on taidokkaasti maisemoitu ja suljettu niiden pintaa, peittämällä ne heti huolellisesti pintamaaturpeilla. Tämä tulee vähentämään valmistumisen jälkeisten ensimmäisten vuosien valumia uusilta pinnoilta. Kaivuu kyettiin tekemään pääosin kuivatyönä. Sattui otollinen rakentamisaika, pohjavedet olivat huomattavasti normaalia matalammalla tasolla jo keväästä lähtien ja takana oli kuiva helteinen kesä heinäkuusta lähtien. Syyskuun alkuun ilmat lämpenivät uudelleen ja maansiirtotöitä saatiin tehdä kesäisen aurinkoisessa sääjaksossa yli puolenvälin työmaata ja toteutusaikaa. Kosteikkoon asennettiin virtaamansäätöpato (MSV-Tekniikka) ja kosteikon on suunnitellut Juha Siekkinen, Kosteikkomaailma. Kosteikon koneurakoinnin toteutti työyhteenliittymä Myllyvaaran Rahtikoneet Oy/RD Infra Oy. Kosteikon maanomistaja on rautjärveläinen Pentti Joronen, joka antoi Simpelejärven kunnostushankkeen rakentaa kotitilansa perintömaille laaja-alaisen kosteikkoympäristön. Simpelejärven kunnostushanke 2022-2024 kiittää maanomistajaa metsämaapohjan antamisesta kosteikolle ja erinomaisen hyvästä yhteistyöstä kosteikon suunnittelu- ja rakennusvaiheessa sekä Pentin omistautumisesta kosteikon jälkihoitoon ja tulevien vuosien seurantaan.

Kuva 2. Kosteikolle omaleimaista erätunnelmaa antavat suosta löytyneet hakopuut, joita jätetty kosteikkoon myös ohjaamaan ja hidastamaan veden virtausta altaassa. Hakopuut ja kasausmaille siirretyt männyt ja aluskasvillisuuspuskat tarjoavat linnuille myös suoja- ja pesintäpaikkoja. Kuva Pentti Joronen.
Kuva 3. Työmaapalaveri kaivuulautoilla. Kuvassa maanomistaja Pentti Joronen, RD Infra Oy:n Heikki Vaittinen ja toisessa kaivurissa Myllyvaaran Jarmo Peuhkuri Myllyvaaran Rahtikoneet Oy. Kuva Saara Wilhelms.
Kuva 4. Kaivuutöitä isänmaallisessa hengessä Suomen lippu liehuen. Kuva Saara Wilhelms.
Kuva 5. Rakentamisaikainen ilmakuva kuivatyövaiheesta, jolloin kosteikkotyömaalle ei päästetty ulkopuolisesta ojastosta vesiä, eikä kosteikolta ollut vesiyhteyttä alaspäin laskevaan ojaan. Altaaseen oli tässä vaiheessa alkanut nousemaan pohjalle pieniä määriä vettä yhden ukkosaderintaman reunan osuttua alueelle. Kuva Juho Kokkonen, Metsäkeskus.
Kuva 6. Työvaihe toisesta suunnasta kuvattuna. Kuva Juho Kokkonen, Metsäkeskus.
Kuva 7. Alkaa olla jo melkein valmista. Dronekuva Juho Kokkonen, Metsäkeskus.
Kuva 8. Tässä kuvassa tulo-ojat näkyvät hyvin. Veden kiertosuunta on kosteikolla ylävasemmalta yläoikean kautta kiertäen myötäpäivään alas vasemmalle, josta säätöpadon kautta palautus hallitusti pääkokoomaojaan. Kosteikkoaltaan vedenpinnan tavoitekorkeus on tämän kuvan tilanteesta vielä noin metri ylöspäin, jolloin kosteikkoaltaan vesiala suurenee, niemen ja isojen saarien maapinta-ala pienenee. Keskusniemelle tulee vielä toinen yhteys sillan kautta (maakannaksen lisäksi) sekä havaintonäkötorni, kummatkin maanomistajan toimesta. Tässä kuvassa sillasta on pystyssä vasta tukipaalut. Dronekuva Juho Kokkonen, Metsäkeskus.
Kuva 9. Näkymäsuunta pohjoisesta etelään rakentamisen loppuvaiheessa. Kuva Juho Kokkonen, Metsäkeskus.
Kuva 10. Kaivuumaamassat maisemoitiin heti pintaturpeilla saman tien. Kuvan vasemman reunan harjanne on juuri siihen kohonnut reunapenkere, jossa piilotettuna kaivuumassat. Moni työmaalla vieraillut kysyi ihmetellen minne kaivuumassat on saatu vietyä. Kuva Pentti Joronen.
Kuva 11. Kosteikkoon ei ollut mahdollista rakentaa suunnitelman mukaista määrää pieniä saaria, sillä entisen avoturvesuon pintaosien turvemateriaali osoittautui eritoten entisten avovesi-lämpäreiden kohdalta niin löyhärakenteiseksi, että se olisi noussut veden pinnalle kellumaan. Tätä kompensoitiin kaivamalla altaan pohjaan vedenvirtaukseen nähden poikkiteloin juomutusta ja jättämällä maakannaksia sekä suosta löytyviä hakopuita paikalleen. Nämä tulevat jarruttamaan ja ohjailemaan veden virtausta altaassa. Pienten saarien puutetta korvattiin jättämällä altaaseen muutama suurempi saari, joita linnusto voi käyttää hyödykseen pieniä saaria monipuolisimmen. Entisestä suosta paljastui kerros, jonka syntymisen aikana on tapahtunut joku suuri luonnonmullistus – ehkä voimakas ukkosmyrsky Laatokalta, joka on kaatanut alueella silloin kasvaneen metsän puut, kaikki samaan suuntaan ja samaan turvekerroskorkeuteen. Tällainen vastaavanlainen luonnonkatastrofi tapahtui viimeksi heinä-elokuussa 2010, jolloin Laatokalta nousseet voimakkaat ukkosmyrskytrombit kaatoivat laajat alueet metsiä Parikkalassa ja Rautjärvellä Asta- ja Veera-myrskyissä 30.7.2010 ja 4.8.2010 vain 5 päivän välein. Parikkalan-Rautjärven alueella on tunnettuja ”ukkosrintamakaistoja” joita pitkin tällaiset voimakkaat isot ukkosrintamien on tavattu kulkevan herkimmin. Onpa joltakin isännältä kaatunut saman metsäpalstan puut jo kahdestikin. Paljastuneista hakopuista on suunnitteilla tehdä iänmääritys. Mielenkiintoinen seikka on, että alueella on ilmeisesti kasvanut jossain vaiheessa vankka paksujen puiden metsä, ennen soistumista avosuoksi, jollaisena alue on on tunnettu pitkään ennen ojittamista ja uudelleen metsittämistä 1950-luvulta lähtien. Onko voimallisen soistumisen ja metsän uudelleen kasvamisen estymisen voinut aiheuttaa ilmaston lisäksi esimerkiksi majavien patoamistyö? Euroopanmajava (Castor fiber) oli historiallisten lähteiden mukaan vielä hyvin yleinen koko Suomessa 1500-luvulla ja esihistoriallisella ajalla jääkauden jälkeen majavan arvellaan olevan yksi nykyisen Suomen tärkeimpiä riistaeläimiä. Euroopanmajava pyydettiin Norjaa lukuunottamatta sukupuuttoon kaikista Pohjoismaista, Suomesta viimeinen yksilö ammuttiin 1868 Sallan Eniöjoesta. 1930-luvulla kantaa vahvistamaan tuotiin Kanadasta ja Norjasta majavia, tuntematta asiaa, että kyseessä olivat kaksi eri lajia – Kanadasta tuodut amerikanmajavia (Castor canadensis), jotka eivät kykene lisääntymään euroopanmajavan kanssa. Niinpä Suomesta tavataan nykyisin kahta majavalajia. Kuva Saara Wilhelms.

Kurhonnurmen rakenteeseen on valmistunut isompi lisäallas

Kuva 1. Kurhonnurmen uusi lisäallas. Kuva Saara Wilhelms.

Kurhonnurmen laskeutusaltaiden ja virtaamansäätökivipatojen ketjuun on valmistunut kesän aikana uusi aikaisempia isompi lisäallas. Ojasta löytyi altaalle luonnollisen hyvä paikka ojasta hieman alempana, jonne maasto laskeutui edelleen edelliseltä altaalta. Ojan vieressä oli maastopainanne, johon oli jäänyt koivuja istuttaessa aukkopaikka, joten montaa koivuakaan ei tarvinnut kaataa uuden altaan tieltä. Allasta tarvitaan eritoten kevättulvan ajalle, mutta se toimii hyvänä veden laskeutumistilana muutoinkin. Samalla kaikkia aikaisempia kivipatoja korotettiin vielä tuntuvasti, niin että saatiin maksimaalinen vesitila käyttöön. Rakentamisen jälkeisenä aikana toteutettu hienosäätö antaa mahdollisuuden nostaa patoamista seuraten mitä tapahtuu yläpuolisessa ojassa ja tienalitusrummussa. Näin ei vaaranneta pellon kuivitusta tai tierummun rakenteita.

Kuva 2. Kaunisniemen Kurhonnurmen altaan idylliä. Altaan vastareuna on valmiiksi kasvittunut. Tarkastuskäynnillä 29.9. oli myös uusi penkka alkanut jo kasvittua. Kuva Saara Wilhelms.
Kuva 3. Kivipatoja on korotettu, saaden näin altaisiin lisävesitilaa sekä veden hapetusta kivikossa voimallisemmaksi ja vedenpuhdistustehoa lisää. Tierummun yläpäässä vesipinta rummussa ei nouse tällä asetelmalla yli puolen rummun. Jos vettä virtaa voimallisemmin, se alkaa mennä alapuolen ensimmäisen kivipadon yli ennen kuin kävisi nostamaan vedenpintaa rummussa. Kuva Saara Wilhelms.
Kuva 4. Vuonna 2024 valmistuneen laskeutusaltaan potentiaalia ja vesistilavuutta voitiin myös lisätä huomattavasti virtaamaseurannan perusteella. Kivipatoa oli mahdollista korottaa ja korotuksen vaikusta seurattiin isompien sateiden jälkeen. Kivipatoja ovat jäljistä päätellen hyödyntäneet myös eläimet mm. hirvet ojanylittämiseen. Kuva Saara Wilhelms.

Hoitokalastuksen vuosiraportti 2025 ja hoitokalastusraportti koko hankkeen ajalta 2022-2025 ovat valmistuneet

Simpelejärven kunnostushankkeen 2022-2024 jatkoajan 2025 hoitokalastukset saatiin päätökseen kesäkuun lopussa ja jatkoajan saaliin kokonaismäärä on 22 700 kg mukaan lukien ensimmäistä kertaa kokeillun talvikalastuksen saalismäärä.

Koko hankkeen aikana kalastettiin kaikkiaan 149 360 kg. Saavutettu massiivinen särkikalan poistomäärä osuu yksiin silmin nähden kirkastuneeseen veteen Simpelejärvessä. Näkösyvyys, veden kirkkaus ja väri ovat parantuneet huomattavasti monin paikoin Simpelejärveä. Tämän suuntaisia havaintotietoja on saatu niin Simpelejärven virallisista sinilevätarkkailupisteistä, että kansalaisilta. Kesän 2024 Simpelejärven järvivesitarkkailutulokset osoittivat vedenlaadun laatuluokan kohentumisen kahden suuren selän Kurhonselän ja Kirkkoselän vesissä, kesän 2025 vedenlaatututkimuksen tulokset eivät ole vielä valmistuneet. Eritoten Simpelejärven keskiosien tilanteessa on parantamistarvetta edelleen ja näiden alueiden vedenlaadun pitkäaikaisvaikutteiseen kohentamiseen kohdentuu jatkoajan valuma-aluetoimet Mustienpohjanlahden ja Haljakanselän valuma-alueilla. Näistä toimista ensimmäinen Lakkiinsuon kosteikko on juuri valmistunut, ollen hankkeen pinta-alaltaan suurin kosteikko.

Hoitokalastusraportit tulevat kokonaisuudessaan luettaviksi Hoitokalastuksen välilehdelle ”vuosi 2025”, joka on rakenteilla. Pieni odotus vielä!

Vuoden 2025 toimet ovat käynnistyneet Mustienpohjanjoen alueen vesiensuojelutoimien suunnittelulla

Mustienpohjanjoki on yksi Simpelejärveä runsaimmin kuormittavista joista. Joella on iso valuma-alue (n. 690 ha), suurehko virtaama ja maaperä on – kuten Mustienpohjan alueen nimikin kertoo – hyvin tummaa. Valuma-alueella on laajoja soiden ja metsien ojituksia, sekä paljon aktiivisen maatalouden piirissä olevaa peltoa ja karjataloutta. Keväiden 2023 ja 2024 ojavesien vedenlaatututkimuksien tulokset sekä Mustienpohjanlahtea joka kesä vaivaavat runsaat sinileväesiintymät kertovat tarpeesta löytää alueelle vesiensuojeluratkaisuja.

Mustienpohjanjoen valuma-alue ja pääuomien virtausreitit (karttakuva: ScalcoLIve)

Alueet joilla vesiensuojelurakenteiden toteuttamisen mahdollisuutta on selvitelty (karttakuva Paikkatietoikkuna, Maanmittauslaitos):

Simpelejärven vedenlaatutarkkailun tulokset elokuun 2024 näytteenotoista löytyvät välilehdeltä Simpelejärven vedenlaatu

Elokuun 2024 Simpelejärven järvivesitarkkailun mukaan Kurhonselän vedenlaatu oli kohentunut hyvästä erinomaiseen luokkaan ja Kirkkoselän tyydyttävästä hyvään vedenlaatuluokkaan. Tämä on Simpelejärven kunnostushankkeen 2022-2024 päätavoite, johon on päästy hankkeen kolmantena toimintavuonna 2024. Kurhonselän vedenlaatuluokka oli parantunut yhden kokonaisen vedenlaatuindeksiyksikön edellisen vuoden elokuuhun nähden (vrt. elokuun 2023 järvivesitarkkailun tulokset, vuoden 2024 järvitarkkailun yhteenvedossa virheellisesti vertailuarvona talven 2023 indeksiarvo!) ja Kirkkoselän pääselän vesialueella yli yhden kokonaisen laatuindeksiyksikön.

Simpelejärven kunnostushankkeessa on ollut vireä toiminnan vuosi 2024

Hankkeessa on valmistunut toimintavuonna 2024 yksi kosteikko ja neljä muunlaista vesiensuojelurakennekohdetta: yksi laskeutusaltaiden ketju/ojapinnoituskohde, yksi ojan ja tulvatasanteen pinnoitus ja kaksi ojienkääntö/laskeutusallas-kohdetta. Hoitokalastusta, ojavesinäytteenottoja ja niittoja on jatkettu. Pienempien vesiensuojelurakenteiden jälkihoitoa helpottamaan hankittiin lainattavissa oleva lieteimupumppu. Hankkeessa pidettiin heinäkuussa yleisötilaisuus kuntalaisille ja vapaa-ajan asukkaille. Hankkeen hoitokalastuksesta ilmestyi Suomen Kalastuslehdessä (5/2024) usean aukeaman artikkeli ja hanke pääsi myös lehden kansikuvaksi. Hanke saavutti toimintavuonna 2024 ison tavoitteensa: Kurhonselän vedenlaatuluokka saatiin hyvästä erinomaiseksi ja Kirkkoselän vedenlaatu tyydyttävästä takaisin hyvän vedenlaadun luokkaan. Hanke on saanut Kaakkois-Suomen Elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskuksen myöntämän jatkoajan 31.10.2025 asti.

Lue Suomen Kalastuslehden juttu hankkeen hoitokalastuksesta välilehdeltä Hanke lehdistössä!

Simpelejärven kunnostushankkeen ja LAKU-hankkeen yhteinen yleisötilaisuus maanantaina 15.7.2024 Harjulinnassa

Kevät-kesän 2024 hoitokalastukset ovat käynnissä

Simpelejärvellä näkyy nyt ammattikalastaja Turtiaisen kalastustoimintaa ja merkittyjä rysäpyydyksiä. Ja saalistakin nousee, kuten alla oleva kuva todistaa.

Kuva 1. Kevään kalasaalista.

Hankkeen ensimmäinen kosteikko on valmis

Kaivinkoneet poistuivat Kuljakon Kostit’ Opotalta torstaina 18.1.2024 ja kosteikon rakentaminen on tältä erää valmis. Kosteikon valmistumisesta löytyy lehtijuttu Parikkalan-Rautjärven Sanomien numerosta 4 (25.01.2024).

Kuljakon Kostit’ Opotta -kosteikon rakentaminen on alkoi 9.1.2024 Kesusmaalla.

Pitkäpuomikaivinkoneen ja kaivinkoneen yhteispelitoimintaa kosteikon kaivuutyömaalla aloituspäivänä 9.1.2024

Kärmelouhemäeltä laskevaan ojaan on valmistunut hankkeen ensimmäinen vesiensuojelurakenne

Kärmelouhenmäeltä laskevaan ojaan on valmistunut kiviporras-pohjapadot puhdistamaan järveen tulevaa ojavettä. Katso lisää kuvia ja tietoja Valuma-aluetyö -välilehdeltä!

 

Kuva 1. Rakentamisaikainen näkymä ojauomasta.

 

Kuva 2. Valmistumispäivän 1.11.2023 tilanne pohjapadoilla. Yöllä satanut ensilumi peitti rakenteita ojan reunoilta, mutta näkyi, että vesi asettuu eri tasoille ja virtaama hidastui selvästi altaiden kohdalla. Parin tunnin päästä kuvan otosta vesi alkoi jo seljetä; kivivallisuodatuksen läpi kulki kirkkaampaa vettä alempaan patoaltaaseen.

Kevään 2023 vesinäytteiden tulokset

Toukokuun alussa otettujen ojavesinäytteiden tulokset ovat nähtävillä välilehdellä Valuma-aluetyö